Nyt » Uutiset

Väitös: Keliaakikon kokemien oireiden voimakkuus voi kertoa suolivaurion vakavuudesta

15.1.2016 kirjoittanut Sanna Talsta (sanna.talsta a keliakialiitto.fi)

Ohutsuolen suolivaurion aste on verrannollinen potilaiden kokemiin suolisto-oireisiin ja elämänlaatuun, laboratorioarvoihin, limakalvotulehduksen voimakkuuteen sekä keliakiavasta-ainetasoihin, osoittaa LL Juha Taavelan 15.1.2016 Tampereella tarkastettava väitöskirjatutkimus.

Tutkimuksessa arvioitiin limakalvomittareiden validointia ja verrannollisuutta taudin ilmiasuun. Tutkimusnäytteissä myös seerumin vasta-ainetasot olivat verrannolliset lähes samoihin muuttujiin kuin suolivaurio.

Tutkimus tehtiin suurella aineistolla. Yksittäistapauksissa potilaan kokemat oireet eivät ole aina suhteessa suolivaurion asteeseen. *

Oireiden ja suolivaurion verrannollisuus luo Taavelan mukaan uusia työkaluja keliaakikkojen seurantaan.

Suorat limakalvomittarit luotettavia

Tavallisesti ohutsuolen koepaloista tehdyt leikkeet luokitellaan numeroarvolla tai sanallisesti, mutta tapa on osoittautunut epätarkaksi, ja arviot koepaloista vaihtelevat usein riippuen arvioitsijasta. Koepaloista tehdyistä leikkeistä voidaan mitata myös suoraan suolinukan pituuden ja suolikuopakkeiden syvyyden suhde ja limakalvotulehduksen aste.

Taavelan tutkimuksen mukaan suolen suorat limakalvomittarit ovat luotettavia keliakian diagnostiikassa ja tutkimuskäytössä. Näytteiden tulee kuitenkin olla hyvänlaatuisia, tai jopa väärä diagnoosi on mahdollinen. Erityisesti pohjukaissuolen alkuosan limakalvovauriota pitää tulkita varoen.

”Pohjukaissuolen alkuosan näytteet osoittautuivat huonolaatuisiksi, ja siellä esiintyy hämäävästi limakalvovauriota monien muidenkin tautitilojen yhteydessä. Suolen vasta-ainekertymiä löydettiin kaikilta keliakia-potilailta ja nämä voisivatkin olla keino epävarmoissa tapauksissa todeta keliakia”, Taavela toteaa väitöskirjassaan.

- - -

Keliakia on ravinnon gluteenin laukaisema krooninen suolistosairaus, jota sairastaa jopa 2-3% suomalaisista. Sairauden ilmiasu voi vaihdella suolisto-oireista suoliston ulkopuolisiin oireisiin, pelkkiin verenkuvamuutoksiin ja jopa oireettomiin potilaisiin, jotka löytyvät vain seulomalla riskiryhmiä. Taudin seulonnassa käytetään veren vasta-ainetutkimuksia, mutta diagnoosi tehdään ohutsuolen koepalassa todetun tyypillisen limakalvovaurion perusteella. Limakalvovaurion arvioinnissa on kuitenkin mahdollisia virhelähteitä, jotka pitää ottaa huomioon oikean diagnoosin varmistamiseksi.


Taavelan väitöskirja on luettavissa sähköisenä.


Korjattu 16.1.2015 klo 13.50: Otsikon tarkennus ja tarkentavan kappaleen lisäys tekstiin.

« takaisin