Päätoimittaja Marja Aarnipuro: ”Keliakia tuo elämään ylimääräisen twistin”

Ennen keliakiadiagnoosia Marja Aarnipuro kärsi pahoinvoinnista ja vatsan turvotuksesta.

– Olen aina ollut hoikka, mutta tuolloin vatsani kasvoi palloksi, hän muistelee.

Aarnipuro hakeutui työterveyslääkärin vastaanotolle. Hänen hemoglobiiniarvonsa oli 100, kun se oli aiemmin ollut yli 130. Uteliaana toimittajana hän googlaili itse oireitaan ja kysyi lääkäriltä, voisiko kyseessä olla keliakia. Keliakiaa testaavien verikokeiden tulokset olivat selvät, ja tähystys vahvisti lopullisesti asian: Ei villuksen villusta eli kyseessä oli keliakia.

– Olin helpottunut, kun sain diagnoosin enkä tarvinnut lääkettä. Gluteeniton ruokavalio helpotti oireita, Aarnipuro kertoo.

Hänen suvussaan ei ollut ollut keliakiaa sairastavia, joten keliakia ja gluteenittoman ruokavalion opettelu oli uutta. Tuoteselosteiden lukeminen vaati totuttelua ja virheitäkin sattui.

– Gluteenittomien tuotteiden valikoimat olivat tuolloin suppeat. Tarjolla oli yhtä, kahta leipää. Valikoimat ovat räjähtäneet käsiin 20 vuodessa, Helsingissä asuva Aarnipuro toteaa.

Vaikuttiko keliakia kasvuun?

Aarnipuro on aikuisena miettinyt, onko keliakia voinut vaikuttaa hänen kasvuunsa. Vauvana hänen kasvunsa oli kertaalleen pysähtynyt ja hän oli saanut sitromaitoa eli sitruunalla hapatettua maitoa. Johtuiko kasvun pysähdys keliakiasta? Entä olisiko hän kasvanut pidemmäksi, jos keliakia olisi todettu jo lapsena?

– Olen 156 senttimetriä. Toki vanhempanikin ovat pieniä, hän toteaa.

Aarnipurolla on kaksi aikuista lasta, joista toinen on sairastunut keliakiaan.

– Tyttäreni keliakia puhkesi teini-ikäisenä. Hän oli ennen diagnoosia kiukkuinen ja väsynyt. Oireet helpottuivat diagnoosin ja ruokavalion avulla.

Aarnipuro osasi epäillä keliakiaa oman sairautensa vuoksi.

– Onhan se inhottavaa, että minun takiani hänellä on tämä tauti. Tyttäreni ei onneksi koe niin.

Keliakian lisäksi Aarnipuro sairastaa laktoosi-intoleranssia, astmaa ja nokkosihottumaa.

Rajut oireet gluteenista

Aarnipuro kuuluu niihin keliaakikoihin, jotka saavat gluteenista pahoja oireita. Hän oksentaa ja ripuloi tuntikausia.

– Työpaikkaruokalassa oli kerran vaihdettu riisinuudeli tavalliseen nuudeliin, ja söin sitä. Aloin oksentaa ja minun oli pakko lähteä kotiin. Kotona oksensin niin, että pyörryin. Teini-ikäiset lapseni tilasivat minulle ambulanssin.

Suomessa Aarnipuro luottaa siihen, mitä hänelle sanotaan. Ulkomailla tilanne on vaihdellut.

– Italian Monzassa tilasimme gluteenittoman äyriäislautasen ja varmistimme moneen kertaan, että annos on gluteeniton. Meillä oli printattu kielikäännöskin mukana. Vietin koko yön vessassa ja oksensin, hän muistelee.

Espanja on osoittautunut Aarnipuron mielestä hyväksi maaksi gluteenittomuuden suhteen.

– Ja jos epäilen yhtään ruuan gluteenittomuutta, jätän syömättä.

Helsingissä Aarnipuroa harmittaa, että osa huippukokeista suhtautuu närkästyneesti erityisruokavalioita noudattavia kohtaan. Yleisesti ottaen Aarnipuro on sitä mieltä, että kaiken voisi muuttaa gluteenittomaksi.

– Valkoisen vehnäjauhon voisi poistaa! Sitä on nykyisin joka paikassa, hän puuskahtaa.

”Minusta on vaivaa”

Aarnipuro käy päätoimittajan ja kirjailijan työnsä vuoksi monissa erilaisissa tilaisuuksissa ja mainitsee gluteenittoman ruokavalion aina erikseen ilmoittautuessaan. Kun tilaisuuden ajankohta lähenee, hän vielä varmistaa, onko varmasti ilmoittanut erityisruokavaliostaan.

– Fiksuimmat tilaisuuksien järjestäjät valmistavat kaiken tarjoilun nykyään sekä laktoosittomana että gluteenittomana. Se on hienoa!

Keliakia tuo Aarnipuron mielestä elämään ylimääräisen twistin.

– Koen usein, että voi että, kun minusta on ylimääräistä vaivaa. Oma sairaus nolottaa ja harmittaa, hän toteaa.

Kotona hänen miehensä laittaa usein ruuan.

– Syömme pääosin samaa ruokaa, mutta leivät ja pastat ovat erit. Ja leviterasiat jääkaapissa, hän kertoo.

Tietokirjoja ja dekkareita

Kun Aarnipuro sairastui 13 vuotta sitten rintasyöpään, hän etsi kirjaa, joka tarjoaisi rintasyövästä sekä faktoja että potilaan kokemuksia. Koska sellaista ei ollut, hän päätti kirjoittaa sen itse ja otti yhteyttä kustantajana toimineeseen nuoruudenystävään.

Aarnipuro kirjoitti syöpähoitojen välillä ja sairasloma-aikoina. Tietokirjoja syntyi lopulta kolme: Rintasyöpävuosi (2011), Rintasyövän jälkeen (2014) ja näiden yhdistelmä Rintasyöpämatka (2018).

– Tietokirjojen kirjoittaminen sytytti kirjoittamisen palon. Päätoimittajan työssäni en ehdi kirjoittamaan, joten pääsin tätä kautta takaisin kirjoittamisen makuun.

Rintasyöpäkirjojen jälkeen Aarnipuro siirtyi dekkareihin. Hän otti yhteyttä tuttuun kustantajaan ja ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä dekkariaan.

– En tajunnut, miten vaikeaa dekkarin kirjoittaminen on. Editoisin ensimmäisen dekkarini uudelleen, jos voisin.

Keliaakikko Kaarina Riikonen

Aarnipurolta on ilmestynyt jo kuusi dekkaria: Maakellarin salaisuus (2017), Ikäneidon testamentti (2018), Syöpälääkärin kuolema (2019), Ottopojan kohtalo (2020), Surmamäen kirous (2021) ja Luolamiehen mysteeri (2023).

Kirjojen päähenkilönä on keski-ikäinen toimittajana työskentelevä nainen, Kaarina Riikonen. Riikonen sairastaa keliakiaa, on sairastanut rintasyövän ja hänellä on kaksi lasta. Kuulostaa aika tutunoloiselta naiselta?

– Totta, mutta Riikonen on kurittomampi ja tuhmempi kuin minä, Aarnipuro kertoo hymyillen.

Keliakia ja gluteenittomuus tulevat kirjoissa esiin siellä täällä. Yhdessä kirjassa Riikonen esimerkiksi syö gluteenitonta kaurapuuroa ja toisessa epäilee, onko hänet myrkytetty vai onko hänellä keliakiakohtaus.

Aarnipuron uusin kirja ilmestyi keväällä ja seuraava on jo teossa. Sen on määrä ilmestyä keväällä 2024.

Aarnipuro on mukana lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla ja osittain samaan aikaan järjestettävillä Lautasella 2023 -erityisruokavaliomessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Hän osallistuu Lautasella-messuilla sunnuntaina 29.10. Erityisruokavalioasiakas ravintolassa ja kahvilassa -paneeliin.

Kirjoittamiselle aikaa

Kirjoittaminen on Aarnipurolle palauttavaa aikaa. Hän kirjoittaa viikonloppuisin ja lomalla.

– Minulla on aikuiset lapset, jotka elävät omillaan, eli minulla on aikaa. Lisäksi kävelen paljon, sillä meillä on kaksi koiraa. Olen myös alkanut uudelleen neulomaan ja huolehdin lihaskunnostani kuntovalmennusryhmässä, hän kertoo.

Aarnipuron vanhemmat ja veli asuvat hänen synnyinpaikkakunnallaan Haukiputaalla.

– Käyn siellä usein paikallisessa kaupassa ja sen gluteenittomat valikoimat ovat hyvät. Kesäpaikkakunnallamme Somerolla valikoimat ovat vähäisemmät, hän arvioi.

Tarpeellinen keliakiakorvaus

Gluteenittomien tuotteiden hinnoista ja keliakiakorvauksen puutteesta Aarnipuro on huolissaan. Hän nosti asian esiin keväällä Apu-lehden pääkirjoituksessa.

– Gluteenittomat tuotteet ovat todella kalliita. Minä olen hyväosainen, joten minulla on varaa ostaa niitä, mutta kaikilla ei ole.

Poliitikkojen tulisi Aarnipuron mielestä rinnastaa keliakiakorvaus lääkkeisiin.

– Saan astmaan ja verenpaineeseen tarvitsemani lääkkeet halvalla. Samalla tavalla pitäisi olla keliakian kohdalla, hän painottaa.