Esapekka Lappi: Keliakia ja MM-ralli sopivat yhteen

Vuonna 2009 autourheilu oli jo pieksämäkeläisen, silloin 18-vuotiaan Esapekka Lapin ykkösjuttu. Ralliunelmat takaraivossaan Lappi myös treenasi kuntosalilla.

Sitten treeneissä tapahtui kahdesti jotakin outoa.

– Tuli niin heikko olo, että oli taju lähteä. Tuntui, etten selviä salilta pois: silmät sumenivat, tärisin ja kylmä hiki nousi pintaan. Se meni ohi vettä juomalla ja rauhoittumalla, mutta kokemus oli tosi raju, Lappi muistaa.

Koska Lapin isältä oli löytynyt keliakia kolme, neljä vuotta aiemmin, poikakin päätti tutkituttaa omat kelia­kian vasta-aineensa.

Jo verikoe näytti positiivista, ja tulos varmistui tähystyksessä: kyse oli keliakiasta.

– Eihän siinä juhlia pystyyn pistetty. Kun tietoa keliakiasta oli jo perheen kautta olemassa, ei se mikään maailmanloppu ollut, mutta ei kivakaan juttu, Lappi kertoo.

Kun Lappi alkoi tutkia, missä kaikissa tuotteissa gluteenia on, hän yllättyi. Gluteenia löytyi monesta sellaisestakin tuotteesta, josta hän ei olisi millään uskonut sitä löytyvän.

– Dieetin aloittaminen oli haastavaa, samoin sen tajuaminen, että aika montaa hyvää ruokaa ei enää voinut syödä. Gluteenittomat leivätkin olivat vielä silloin hauraita tai kuivia.

Tosin positiivisiakin puolia alkoi löytyä: pullien ja kakkujen syönti jäi vähemmälle. Se oli tärkeää urheilijalle, koska sokerin saanti on pidettävä aisoissa.

Tallikokki täyttää toiveet

Siinä vaiheessa, kun Lappi sai keliakiadiagnoosin, ralli ei ollut vienyt häntä vielä ulkomaille. Nyt kymmenkunta vuotta myöhemmin Lappi ajaa rallin MM-sarjassa ja reissaa siksi paljon.

Lappi vaihtoi vuodenvaihteessa Citroënilta M-Sport Fordin kuljettajaksi. Lapin talli on vaihtunut parin vuoden aikana kolme kertaa. Kun talli vaihtuu, onko keliaakikon ruoka-asioiden uudelleenjärjestely hankalaa?

– Eipä oikeastaan. Joka tallissa on kaksi tai kolme kokkia, ja saat sitä ruokaa, mitä haluat syödä. Se on hyvin helppoa, Lappi vastaa.

– Tallien keittiöt ja kokit ovat valveutuneita. Kun ruoka­valionsa kerran kertoo, asia on kunnossa. Aiemmin Toyotalla oli siinä mielessä helppoa, että kokit olivat suomalaisia. Myös Citroënin ranskalaisten kokkien kanssa meni viimeisen päälle hyvin, eikä Fordinkaan kanssa ole mitään ongelmaa.

Lappi tarvitsee myös välipaloja. MM-rallin osakilpailuihin Lappi on oppinut pakkaamaan mukaansa gluteenittomia pähkinäproteiinipatukoita.

– Ne toimivat tosi hyvin välipaloina ja ovat hyvänmakuisia. Syön niitä myös lentokoneessa, jossa on vaikeaa saada gluteenitonta syötävää.

Esimerkiksi tämän vuoden ensimmäiseen Monte Carlon osakilpailuun Lappi varasi mukaansa yhdeksän patukkaa. Kun koko kisaviikko testeineen kestää tiistaista sunnuntaihin, patukkamäärästä kaksi jäi syömättä.

– Kisassa en niitä syö, jos erikoiskokeiden huoltovälit eivät ole pitkiä. Kun tulen huoltoon, syön leipää tai mitä välipalaa sitten haluankin.

Joskus erikoiskokeet siirtymineen venyvät neljän–viiden tunnin mittaisiksi, jolloin vireystila kärsii, jos kuljettaja ei syö.

Lappi kertoo, että ralliviikonlopun aikana kuljettaja ei mitenkään ehdi syödä niin paljon kuin kuluttaa, varsinkin kuumissa ajo-olosuhteissa. Kuljettaja voi kuluttaa päivässä jopa yli 6 000 kaloria.

– Auton huollon aikana, noin puolessa tunnissa, pitää ehtiä käydä läpi tiimin kanssa kaikki ajamiseen liittyvät asiat, syödä ja mahdollisesti ehtiä katsoa vielä joitakin ajo­videoita. Siinä ei hirveästi ehdi syödä. Jos toisaalta söisi liikaa, se vaikuttaisi ajamiseen, hän selvittää.

Lappi tietää, että keliakia ei vaikuta ajamiseen, ainoastaan syömiseen.

– Jos nyt jostakin syystä saisin gluteenia kisan aikana, vessa on aika kaukana, jos vatsa menee sekaisin, hän hymähtää. Niin ei ole koskaan käynyt.

Esapekka Lappi kuvailee, miten kilpailutilanteessa auton noin puolen tunnin huollon aikana pitää ehtiä puida ajamiset, syödä ja ehkä katsoa ajovideoitakin.

Vaikea nopea välipala

Lappi on törmännyt maailman lentokentillä samaan yksityiskohtaan kuin moni muu keliaakikko.

– Nopeasti saatavaa gluteenitonta välipalaa ei oikein löydy. On hyvin vaikeaa löytää esimerkiksi gluteenitonta täytettyä sämpylää – paitsi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Silloin omia välipaloja on hyvä olla mukana.

Rallimatkojen yhteydessä syödään paljon myös ravintoloissa. Jos tarjoilija ei juuri puhu englantia, Lappi käyttää gluteenittoman ruokatilauksensa yhteydessä puhelinta ja Googlen käännöspalvelua.

– Yleensä olen onnistunut saamaan itseni ymmärretyksi, ja ainakin tarjoilijat ovat nyökytelleet kovasti, Lappi naurahtaa.

Hankalimmiksi maiksi keliaakikolle Lappi on kokenut Meksikon ja Argentiinan.

– Noissa maissa tarjotaan ”ei-oota”, ja tietous keliakiasta on alkutekijöissä. Siellä ravintolassa on parasta tilata ruokaa, jonka itse arvelee olevan gluteenitonta. Olen huomannut, että keliakian kanssa maailmalla pitää pelata aika paljon järjen avulla.

Keliaakikon paratiisin Lappi on löytänyt Italiasta ja Sardinian saarelta. Juuri MM-rallin kesäkuun osakilpailu on ajettu normaalivuotena Sardiniassa.

– Italia on ehdottomasti paras, Suomeakin kattavampi. Gluteenittomien tuotteiden valikoima on valtava jopa ihan pienissä kaupoissa tai ketjuliikkeissä. Saa makeaa ja suolaista, kymmentä erilaista gluteenitonta pastaakin. Kuvittelin, että Italia on niin pastan ja pitsan maa, ettei sieltä muuta saa, mutta se onkin paras!

Entisestä ruokavaliostaan Lappi ikävöi enää lähinnä ruisleipää.

– On olemassa yksi suomalainen, tumma, happaman oloinen gluteeniton leipä, joka on aika lähellä ruisleipää, Lappi lohduttautuu.

Koronavirus sekoitti myös MM-rallin tämänvuotisen kilpailukalenterin. Sekä huhtikuun Argentiinan osakilpailu, toukokuinen Portugalin ralli että kesäkuussa vuorossa ollut osakilpailu Sardiniassa on siirretty.

Maaliskuussa ajetussa Meksikon osakilpailussa Lapin Fiesta syttyi tuleen ja tuhoutui. Uusi ja ominaisuuksiltaan paranneltu kilpa-auto on luvassa alle seuraavaan osakilpailuun, joka ajetaan siis aikaisintaan heinäkuussa.

Artikkeli on julkaistu ensin Keliakialiiton Gluteeniton elämä 2/2020 -lehdessä.

Lue lisää kiinnostavia henkilöhaastatteluja: