Keliakiaan voi liittyä kohonnut riski erilaisille maksasairauksille

Keliakiapotilailla raportoitiin jo 1970-luvulla olevan viitteitä maksatulehduksesta, joka lievenee gluteenittomalla ruokavaliolla. Sittemmin jopa puolella keliakiaa sairastavista lapsista ja noin 40 prosentilla aikuisista on havaittu olevan keliakian diagnoosihetkellä merkkejä maksasoluvauriosta.

Maksavaurioon vaikuttaa keliakiassa moni tekijä

Ilmiön syy on osin epäselvä, mutta maksan keskeinen sijainti ja erityinen verenkierto altistavat sen vaurioille suolistosairauksien yhteydessä. Suolistosta verenkiertoon imeytyvät ravintoaineet virtaavat porttilaskimoa pitkin maksan läpi, ja samalla maksasolut puhdistavat verestä suoliston kautta imeytyneitä haitallisia aineita (Katso kuva). Maksasolut osallistuvat myös esimerkiksi verensokerin säätelyyn keräämällä ja varastoimalla ravintoaineita.

Syitä maksavauriolle hoitamattomassa keliakiassa voivat olla esimerkiksi immuunivälitteinen vaurio ja vajaaravitsemus. Ohutsuolen poikkeava immuunireaktio voi levitä porttilaskimoa pitkin maksaan ja laukaista tulehduksen. Myös keliakiavasta-aineet voivat vaikuttaa maksavaurion syntyyn.

Syynä saattaa olla myös lisääntynyt suolen seinämän läpäisevyys, mikä altistaa bakteereiden ja niiden maksalle haitallisten aineenvaihduntatuotteiden pääsylle verenkiertoon. Keliakiaan liitetty suoliston bakteeriepätasapaino voi pahentaa maksavauriota entisestään.

Keliakiaan liittyvä maksavaurio todetaan yleensä kohonneiden maksaentsyymien avulla. Erityisesti alaniiniaminotransferaasientsyymin (ALAT) mittaus on yleinen tapa selvittää maksan tilaa, sillä maksasoluvaurion yhteydessä entsyymin pitoisuus veressä nousee.

ALAT-pitoisuuden avulla voidaan myös seurata tilan korjaantumista hoidon aikana. Tyypillisesti maksavaurio korjaantuu noin 6–12 kuukaudessa tarkalla gluteenittomalla ruokavaliolla.

Keliakiaa sairastavien maksavauriot ovat harvinaistuneet

Viimeaikaisen tutkimustiedon perusteella keliakiaa sairastavien aikuisten maksavauriot ovat harvinaistuneet. Vaurio on liitetty erityisesti vaikeaan taudinkuvaan, joten harvinaistumisen taustalla voi olla varhentunut diagnoosi. Tietoisuus keliakiasta on lisääntynyt sekä väestössä että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Lisäksi keliakiaa seulotaan nykyisin aktiivisesti riskiryhmään kuuluvilta henkilöiltä.

Omassa tutkimuksessamme selvitimme kohonneiden maksaentsyymien yleisyyttä 150 lapsella keliakian diagnoosihetkellä, ja totesimme tilan harvinaistuneen myös lapsilla. Poikkeavan ALAT-arvon esiintyvyys oli 15 prosenttia, mikä oli vähemmän kuin esimerkiksi haavaisessa paksunsuolentulehduksessa ja Crohnin taudissa.

Taudin vaikeusasteen merkitykseen sopien ALAT oli koholla erityisesti lapsilla, joilla oli kasvuhäiriö, edennyt suolinukkavaurio ja korkeat keliakiavasta-ainepitoisuudet. Valtaosalla potilaista arvo normaalistui asianmukaisen ruokavaliohoidon aikana.

Rasvamaksan riski keliakiassa tavallista suurempi

Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu keliakiaan sairastuneilla esiintyvän muuta väestöä enemmän rasvamaksatautia sekä diagnoosivaiheessa että gluteenittoman ruokavalion aikana. Syy tähän on epäselvä, mutta aiheuttajiksi on esitetty muun muassa kroonista tulehdusta sekä lisääntynyttä suoliston läpäisevyyttä ja bakteeriepätasapainoa.

Gluteenittoman ruokavaliohoidon on myös todettu altistavan sokeri- ja kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöille sekä kohonneelle verenpaineelle. Tämä voi selittyä esimerkiksi gluteenittomiin tuotteisiin usein liittyvällä vähäisellä kuidun määrällä ja epäterveellisellä rasvaprofiililla. Esimerkiksi italialaisessa tutkimuksessa keliakiaa sairastavilla aikuisilla rasvamaksan esiintyvyys kaksinkertaistui heidän noudatettua kaksi vuotta gluteenitonta ruokavaliota.

Omassa tutkimuksessamme rasvamaksatautia ei todettu keliakiaa sairastavilla lapsilla. On kuitenkin todennäköistä, että tila yleistyy jatkossa, sillä yhä useampi keliakiaa sairastava henkilö on ylipainoinen tai lihava.

Rasvamaksatauti tulisikin pitää mielessä mahdollisena syynä ruokavaliohoidolle reagoimattomaan maksaentsyymien kohoamiseen. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia.

Keliakiaan liittyy autoimmuunimaksasairauksia

Keliakiaan on yhdistetty myös lisääntynyt riski autoimmuunihepatiitille, primaarille sklerosoivalle kolangiitille ja primaarille biliaariselle kolangiitille. Näistä autoimmuunihepatiitissa kehon poikkeava immuunivaste suuntautuu maksasoluja vastaan ja jälkimmäisissä autoimmuunitulehdus vaurioittaa sappiteitä (Katso kuva).

Sairauksien yhteys keliakiaan liittyy mahdollisesti tiettyihin riskigeeneihin ja vielä tunnistamattomiin ympäristötekijöihin, jotka altistavat autoimmuunisairauksille ylipäänsä. Autoimmuunimaksasairaudet ovat kuitenkin todella harvinaisia, joten riskin suuruus on epäselvä. Omassa tutkimuksessamme kenelläkään ei todettu autoimmuunimaksasairautta.

Varhainen diagnoosi ja ruokavalio suojaavat maksavaurioilta

Yhteenvetona voidaan todeta, että varhainen diagnoosi ja tarkka gluteeniton ruokavalio vaikuttavat suojaavan keliakiaan liittyvältä maksavauriolta. Vaurio on harvinaistunut todennäköisesti diagnoosin varhaistumisen myötä eikä systemaattista maksaentsyymimittausta enää suositella.

Metabolisen oireyhtymän ja rasvamaksataudin riskin pienentämiseksi ruokavaliohoidon koostamisessa on huomioitava monipuolisuus ja riittävä kuidun saanti. Ravitsemusterapeutin ohjaus ja seuranta on suositeltavaa kaikille keliakiaan sairastuneille.

Liikunnallinen elämäntapa, painonhallinta ja pitkittyneen stressin välttäminen voivat osaltaan ehkäistä rasvamaksatautia.

Juttu on julkaistu ensin Gluteeniton elämä -lehdessä 5/2024.

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä keliakiatutkimukseen liittyvät artikkelit