Keliakiatutkimuksia 2020: koronariski, gluteenisensori ja vaihtoehtoinen hoitomuoto

Teksti Laura Kivelä ja Katri Lindfors. Teksti on julkaistu Gluteeniton elämä 1/2021 -lehdessä.

Vuonna 2020 julkaistiin monia keliakiaan liittyviä tutkimuksia. COVID-19-koronaviruspandemia toi myös uudenlaisia tutkimustuloksia, kuten tiedon siitä, että keliaakikoilla ei ole yleisesti ottaen suurentunutta riskiä sairastua koronainfektioon.

Pandemia toi uusia näkökulmia gluteenittomuuteen maailmalla. Italiassa gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on ollut osalle potilaista jopa helpompaa tiukkojen sosiaalisten rajoitusten vuoksi. Etävastaanottokäyntejä on myös hyödynnetty enenevissä määrin keliakian seurannassa.

Mikrobien yhteys keliakian kehittymiseen

Gluteeni on merkittävin keliakian puhkeamiseen tarvittava ympäristötekijä. Muitakin altisteita etsitään, että selviäisi, miksi vain osa keliakialle perinnöllisesti alttiista henkilöistä sairastuu.

Viime vuonna julkaistiin aiheesta useita tutkimuslöydöksiä. Havaittiin, että keliakialle tyypillisten vasta-aiheiden kehittymisen riski on tavallista korkeampi entero- ja parechovirusten esiintyessä. Nämä virukset aiheuttavat lieviä varhaislapsuuden suolisto- ja hengitystieinfektioita.

Jan Petersen ja työryhmä havaitsivat tutkimuksessaan samankaltaisuuksia tiettyjen bakteerien valkuaisaineiden ja gliadiinin, eli vehnän ja rukiin valkuais­aineen, välillä. He osoittivat kokeellisesti, että keliaakikoiden tulehdussolut aktivoituvat näiden bakteerivalkuaisainei­den seurauksena. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että erilaiset mikrobit saattavat liittyä vielä tuntemattomalla mekanismilla keliakian kehittymiseen. Jatkotutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Lisääkö keliakia kuolleisuutta?

Keliakian yhteys kuolleisuuteen on ollut tutkimuksen kohteena jo pitkään. Tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia. Viime vuonna aiheesta julkaistiin kaksi isoa rekisteritutkimusta. Ruotsissa raportoitiin, että vuosina 1969–2017 keliakiadiagnoosin saaneilla potilailla kuolleisuus oli hieman lisääntynyt verrattuna ei-keliaakikkoihin. Erot näkyivät nimenomaan kuolleisuudessa sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpätauteihin ja hengityselinsairauksiin.

Suomessa vuosina 2005–2014 keliakiaan sairastuneilla kuolleisuus ylipäätään ei ollut lisääntynyt. Molempien tutkimusten haasteena on, että potilastiedot on kerätty rekistereistä ja kuolleisuuteen vaikuttavat luonnollisesti monet muutkin asiat kuin yksittäinen sairaus. Esimerkiksi keliakian taudinkuvalla, diagnoosiviiveellä tai gluteenittoman ruokavaliohoidon onnistumisella saattaa olla merkitystä, mutta niiden vaikutusta ei pystytä tämän tyyppisissä tutkimuksissa huomioimaan.

Tulevaisuuden diagnostisia keinoja

Vaikka keliakiadiagnoosi pystytään nykyään tekemään pelkän verikokeen perusteella, joissakin tapauksissa diagnoosi edellyttää ohutsuolen koepalaa ja siinä todettavaa suolinukkavauriota ja tulehdusta. Koepalojen mikroskooppista tulkintaa vaikeuttavat ajoittain niiden prosessointiin liittyvät tekniset haasteet.

Tampereen yliopistossa on kehitetty keino rakentaa mikro-tietokonetomogra­fia-menetelmän avulla koepaloista 3D­-­kuvia. Kuvista voidaan arvioida suolen limakalvorakennetta. Samalla voidaan mitata esimerkiksi suoliston pinta-alaa, joka on oleellinen ravintoaineiden imeytymisen kannalta.

Röntgensäteilyyn perustuva menetel­mä on vasta tutkimuskäytössä, mutta tarjonnee tulevaisuudessa lisätarkkuutta etenkin lievimpien limakalvovaurioiden arvioimiseen.

Nykymenetelmillä keliakia voidaan diagnosoida luotettavasti ainoastaan, kun ruokavalio sisältää gluteenipitoisia tuotteita.

Jason Tye-Din ja tutkimusryhmä osoittivat, että keliaakikoilla verenkierrosta mitattavan merkkiaineen pitoisuus nousee muutaman vehnäleipäpalan syömisen jälkeen jo neljän tunnin kuluttua.

Tutkijat selvittävät, voisiko tällaista mittausta hyödyntää tulevaisuudessa keliakian diagnosoinnissa tapauksissa, joissa henkilö on itsenäisesti aloittanut gluteenittoman ruokavalion. Tällöin potilas välttyisi tällä hetkellä käytäntönä olevalta muutaman kuukauden mittaiselta gluteenialtistukselta.

Keinoja ruokavalion seurantaan?

Hiljattain on kehitetty keinoja määrittää gluteenin hajoamistuotteita virtsasta ja ulosteesta. Näiden käyttömahdollisuuksia keliakian seurannassa tutkittiin runsaasti myös vuonna 2020. Esimerkiksi Jocelyn Silvester ja kollegat havaitsivat, että monilla keliaakikoilla löytyy näitä hajoamistuotteita ilman, että he kärsivät oireista. Määrät olivat kuitenkin hyvin vaihtelevia, ja mittaamisen käytännön merkitys on vielä epäselvä.

USA:ssa on markkinoilla kannettavia gluteenisensoreita, joiden avulla voidaan mitata ruokien gluteenipitoi­suutta.

Randi Wolf ja kollegat raportoivat, että pieni joukko teini-ikäisiä ja aikuisia keliakiapotilaita kokivat laitteiden tuovan lisävarmuutta ruokien gluteenittomuuden tarkistamiseen. Toisaalta laitteiden käyttö koettiin hankalaksi ja tarkkuus kyseenalaiseksi.

Uusien hoitomuotojen kehittäminen

Keliakiaan pyritään jatkuvasti kehittä­mään vaihtoehtoisia hoitomuotoja glu­teenittoman ruokavalion rinnalle. Monia lääkeaihioita on tutkittu kliinisissä lääketutkimuksissa. Mikään testatuista aihioista ei ole ollut riittävän tehokas estämään gluteenin aiheuttamaa ohutsuolivauriota keliakiapotilailla. Uusia aihioita kehitetään jatkuvasti.

Tobias Freitag kollegoineen osoitti, että gliadiinia sisältävien nanohiukkasten ruiskuttaminen hiiren verenkiertoon vähensi merkittävästi gliadiinin aiheut­tamaa tulehdusta ja ohutsuolen suoli­nukan vaurioitumista. Lisäksi saatiin viitteitä siitä, että lähestymistapa voisi kenties mahdollistaa immuunijärjestelmän siedättämisen gluteenille.

Gliadiini-nanohiukkasia on testattu jo pienellä joukolla keliakiapotilaita. Alkamassa on tutkimus, jossa hiukkasten turvallisuutta ja parasta annostusta selvitetään laajemmin isommassa potilasjoukossa.

Syksyllä 2020 oli maailmanlaajuisesti rekisteröity ainakin 16 muulla lääkeaihiolla tehtävää kliinistä keliakian lääke­tutkimusta. Näissä tutkitaan esimerkiksi mahdollisuuksia pilkkoa gluteenia hai­tattomaksi ja estää sen imeytymistä ohutsuolessa. Näidenkin toimivuus selviää kuitenkin vasta tulevaisuudessa.

Lähteet

Freitag TL, Podojil JR, Pearson RM, Fokta FJ, Sahl C, Messing M, Andersson LC, Leskinen K, Saavalainen P, Hoover LI, Huang K, Phippard D, Maleki S, King NJC, Shea LD, Miller SD, Meri SK, Getts DR. Gliadin Nanoparticles Induce Immune Tolerance to Gliadin in Mouse Models of Celiac Disease. Gastroenterology. 2020;158:1667–1681.e12.

Koskinen I, Virta LJ, Huhtala H, Ilus T, Kaukinen K, Collin P. Overall and cause-specific mortality in adult celiac disease and dermatitis herpetiformis diagnosed in the 21st century. Am J Gastroenterol. 2020;115:1117–24.

Lebwohl B, Green PHR, Söderling J, Roelstraete B, Ludvigsson JF. Association between celiac disease and mortality risk in a Swedish population. JAMA. 2020;323: 1277–85.

Lindfors K, Lin J, Lee HS, Hyöty H, Nykter M, Kurppa K, Liu E, Koletzko S, Rewers M, Hagopian W, Toppari J, Ziegler AG, Akolkar B, Krischer JP, Petrosino JF, Lloyd RE, Agardh D; TEDDY Study Group. Metagenomics of the faecal virome indicate a cumulative effect of enterovirus and gluten amount on the risk of coeliac disease autoimmunity in genetically at risk children: the TEDDY study. Gut 2020;69: 1416–1422.

Monzani A, Lionetti E, Felici E, Fransos L, Azzolina D, Rabbone I, Catassi C. Adherence to the gluten-free diet during the lockdown for COVID-19 pandemic: a web-based survey of Italian subjects with celiac disease. Nutrients. 2020;12:3467.

Petersen J, Ciacchi L, Tran MT, Loh KL, Kooy-Winkelaar Y, Croft NP, Hardy MY, Chen Z, McCluskey J, Anderson RP, Purcell AW, Tye-Din JA, Koning F, Reid HH, Rossjohn J. T cell receptor cross-reactivity between gliadin and bacterial peptides in celiac disease.  Nat Struct Mol Biol. 2020;27:49–61.

Silvester JA, Comino I, Rigaux LN, Segura V, Green KH, Cebolla A, Weiten D, Dominguez R, Leffler DA, Leon F, Bernstein CN, Graff LA, Kelly CP, Sousa C, Duerksen DR. Exposure sources, amounts and time course of gluten ingestion and excretion in patients with coeliac disease on a gluten-free diet. Aliment Pharmacol Ther. 2020;52:1469–79.

Siniscalchi M, Zingone F, Savarino EV, D’Odorico A, Ciacci C. COVID-19 pandemic perception in adults with celiac disease: an impulse to implement the use of telemedicine. Dig Liver Dis. 2020;52:1071–5.

Tapia G, Chudá K, Kahrs CR, Stene LC, Kramna L, Mårild K, Rasmussen T, Rønningen KS, Cinek O, Størdal K. Parechovirus infection in early childhood and association with subsequent celiac disease. Am J Gastroenterol. 2020  doi: 10.14309/ajg.0000000000001003.

Tye-Din JA, Skodje GI, Sarna VK, Dzuris JL, Russell AK, Goel G, Wang S, Goldstein KE, Williams LJ, Sollid LM, Lundin KE, Anderson RP.  Cytokine release after gluten ingestion differentiates coeliac disease from self-reported gluten sensitivity. United European Gastroenterol J. 2020;8:108–118.

Virta J, Hannula M, Tamminen I, Lindfors K, Kaukinen K, Popp A, Taavela J, Saavalainen P, Hiltunen P, Hyttinen J, Kurppa K. X-ray microtomography is a novel method for accurate evaluation of small-bowel mucosal morphology and surface area. Sci Rep. 2020;10:13164.

Wolf RL, Vipperman-Cohen A, Green PHR, Lee AR, Reilly NR, Zybert P, Lebwohl B. Portable gluten sensors: qualitative assessment by adults and adolescents with coeliac disease. J Hum Nutr Diet. 2020;33:876–80.

Zhen J, Stefanolo JP, Temprano MP, Tedesco S, Seiler C, Caminero AF, de-Madaria E, Huguet MM, Vivas S, Niveloni SI, Bercik P, Smecuol E, Uscanga L, Trucco E, Lopez V, Olano C, Mansueto P, Carroccio A, Green PHR, Day A, Tye-Din J, Bai JC, Ciacci C, Verud E, Lebwohl B, Pinto-Sanchez MI. The risk of contracting COVID-19 is not increased in patients with celiac disease. Clin Gastroenterol Hepatol. 2020 [epub ahead of print] doi: 10.1016/j.cgh.2020.10.009

Kirjoittajat:

• Lääketieteen tohtori Laura Kivelä työskentelee lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja post-doc-tutkijana Tampereen yliopistossa.
• Filosofian tohtori, apulais-professori Katri Lindfors työskentelee Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiede-kunnan Keliakiatutkimuskeskuksessa.