Juha Vuorinen sai vehnästä mahan sekaisin - huoltomies yllätti vessasta puolialastomana

On kerrottava heti aluksi, että Juha Vuorisella ei ole tarkkaa diagnoosia ruoka-ainevaivoilleen. Vuorinen nimittää niitä ”haitallisiksi allergioiksi” ja ”Vuoristen sukuviaksi”. Kyse voi olla keliakiasta, gluteeniyliherkkyydestä, vehnäallergiasta, ärtyvästä suolesta tai jostakin muusta.

Vuorinen on jo parinkymmenen vuoden ajan huomannut voivansa paremmin gluteenittomalla ja laktoosittomalla ruokavaliolla. Kaura hänelle sopii. Vehnä on pahin oireiden aiheuttaja. Myös laktoosi pistää vatsan sekaisin. Lantun ja raa’an paprikan Vuorinen kaartaa kaukaa.

– Kun söin tavallista leipää tai pastaa, sain vatsaoireita, mutta erityisesti aloin saada iho-oireita huulten ja kulmakarvojen alueelle, Vuorinen selvittää.

Kasvojen iho saattoi tulehtua miltei vertavuotavaksi. Silloin, parikymmentä vuotta sitten, Vuorinen meni lääkärille. Tämä sattui olemaan ylilääkäri.

Otettiin verikokeet. Ylilääkäri kertoi, ettei pystyisi verikokeiden perusteella sanomaan, että Vuorisella olisi keliakia. Jos Vuorinen haluaisi varman keliakiadiagnoosin, olisi lääkärin mukaan mentävä ohutsuolen tähystykseen. Hän kirjoit­taisi lähetteen. Diagnoosi toisi myös ruokavaliokor­vausta valtiolta. (Toim. huom. Tällä hetkellä keliakiakorvausta ei makseta yli 16-vuotiaille keliaakikoille. Keliakialiitto ajaa voimakkaasti keliakiakorvausta. Lue lisää tästä.)

– Sitten hän kysyi, että ”haluatko niellä letkua, kun kuitenkin aukottomasti näemme, että ilman viljaa voit paremmin?”, Vuorinen muistaa.

Valinta oli Vuoriselle helppo: hän valitsi ruokavalion.

Hän tietää, että gluteenittoman ruokavalion aloittaminen ennen keliakian poissulkemista ei ole oppikirjan mukaista toimintaa, mutta gluteenittoman ruokavalion tuoma hyvä olo riittää hänelle.

Alaston mies vessassa

Ei ole tietenkään sattumaa, että vessahuumori ja erilaiset ruokavalion hankaluudet ovat uineet Vuorisen teksteihin. Kirjailija on valinnut mieluummin naurun kuin ketutuksen. Hänen suhtautumisensa asioihin muuttui liikenneonnettomuudessa 1995, jolloin hän jäi liukkaalla kelillä autollaan rekan alle ja oli päästä hengestään.

– Kyky nauraa itselleen – on kyse mistä hyvänsä – on kaiken a ja o. Donald Trump on hyvä esimerkki ihmisestä, minkälaiseksi tulee, jos ei pysty koskaan nauramaan itselleen, Vuorinen miettii.

Oma lapsi vaihtoi kakkujen merkinnät, ja Vuorinen vietti juhlat vessassa.

Kirjoittajan nauretuin muistelo liittyy puolison edesmenneen Agnes-mummon syntymäpäiviin vuosia sitten. Oma poika oli todennäköisesti leikkinyt gluteenittomien ja laktoosittomien tarjottavien merkintälapuilla, joita isä yritti sitten arpoa oikeille paikoilleen.

– Luultavasti sain omalle lautaselleni sekä gluteenia ja laktoosia, koska lopputulos oli niin räjähtävä. Päiväkin oli kuuma.

Vuorinen säntäsi vessaan istumaan pytylle, hikoili suuresti ja joutui riisumaan itsensä lähes alastomaksi.

– Ajattelin kauhulla, että jos tämä on vatsatauti, se on kohta meillä kaikilla, Vuorinen muistelee.

Oven takana oli jonoa. Lukkokaan ei enää toiminut, joten saranapuolelta astui sisään paikalle hälytetty huoltomies. Vuorinen ei muista, pyysikö näkymää anteeksi vai kehottiko huoltomiestä suksimaan kuuseen.

Kyky nauraa itselleen – on kyse mistä hyvänsä – on kaiken a ja o.

Haasteita maailmalla

Korona ajoi Vuorisen perheen keväällä takaisin Suomeen Espanjasta, jossa he olivat asuneet viisi vuotta. Sitä aiemmin he olivat asuneet Maltalla kaksi vuotta.

– Etelä-Euroopassa olen törmännyt ravintoloissa käsittämättömiin tilanteisiin, kun olen kysynyt, onko annos gluteeniton. On voitu vastata, että ”valitettavasti ei, koska tässä on majoneesia”.

Espanjassa Vuorisen teki kerran mieli munakasta, mutta hän oli kuullut, että siihen voidaan lisätä maitoa. Hän opiskeli ravintolaan lähtiessään sanakirjasta, että kananmuna on ”huevo” ja maito on ”leche”.

– Tilasin huonolla espanjalla: ”Uno omelet sin huevo”. Tarjoilija varmisti, että ilman ”huevo”? Sanoin ”kyllä”. Vänkäsim­me. Sanoin, että ”kyllä te pystytte tekemään sellaisen, kun minäkin pystyn”. Selitin saman kokille.

Lopulta munakas saapui, ja Vuorinen söi sen hyvällä ruokahalulla.

Kotona hän valitti vaimolleen kohtelua, kurkisti vielä sanakirjaan – ja tajusi sekoittaneensa sanat.

Terveellinen on hyvästä

Vuorinen on itse asiassa kiitollinen, ettei kaikki ruoka käy hänelle.

– Sen seurauksena on pakko syödä aika terveellisesti – näen sen peilissä ja tunnen olossani. Siis miksi ihmeessä syödä epäterveellisesti, hän ihmettelee.

– Jos nyt keksittäisiin lääke keliakiaan, en rupeaisi missään tapauksessa syömään sen avulla tavallista pullaa.

Vuorinen kertoo, että suvussa monella edeltävällä sukupolvella on ollut vatsan kanssa ongelmia. Edesmennyt isä sairasti mahasyöpää. Keliakiaa ei ole tiettävästi suvussa diagnosoitu.

Lopetin oluen kokonaan, koska sain sillä tuplakankkusen, ja oksensin hyvinkin nopeasti.

Alkoholin Vuorinen jätti 12 vuotta sitten, kun totesi, ettei sekään käy. Kun Vuoriselta kysyy, vaikuttiko alkoholi kenties vielä enemmän vatsaan, syntyy hetken hiljaisuus. Tavallisessa oluessa kun on gluteenia.

– Hyvä kysymys! En ole tullut ajatelleeksi. Lopetin oluen kokonaan, koska sain sillä tuplakankkusen, ja oksensin hyvinkin nopeasti.

Jos Vuoriselle nykyään sattuu gluteenivahinko, hän tunnistaa sen huonona olona. Kasvot ovat kuin tulessa muutaman tunnin kuluttua. Lisäksi vatsa on kipeä ja löysällä.

Hän myöntää, että olisi järkevää käydä uudelleen verikokeessa. Se edellyttäisi kuitenkin, että söisi sitä ennen gluteenia kolme kuukautta. Ajatuskin kauhistuttaa Vuorista.

– En missään tapauksessa, koska tähän vaivaan ei ole muuta lääkettä kuin gluteeniton ruokavalio, hän vastaa.

Artikkeli on julkaistu ensin Keliakialiiton Gluteeniton elämä -lehdessä 3/2020.

Lue lisää kiinnostavia henkilöhaastatteluja: