Tytti Junna oli viidakkokisan todellinen selviytyjä

Tytti Junna, espoolainen puhetyöläinen, on gluteeniton kasvissyöjä. Hän syö myös kalaa, mutta viljat kauraa lukuun ottamatta ovat pannassa. Maitotuotteistakaan maha ei oikein välitä.

Lihan Junna jätti äitinsä lailla jo teini-iässä, ja kana lähti lautaselta 12 vuotta sitten. Ne eivät sulaneet.

– Kesällä 2015 tein kesäteatteria. Minulla oli koko ajan tosi huono olo. Joinakin päivinä jäin pois harjoituksistakin, koska jouduin makaamaan kovan kivun takia sikiöasennossa, Junna muistaa.

Huono olo tuli aina ruokailun jälkeen. Mikä on tämä ruoka, joka ei sovi, hän mietti.

– Lääkäri kyseli, olenko kokeillut karsia viljoja. Linjasin ruokavalioni hetkeksi tosi suppeaksi, ja huomasin, että se toimi. Keho alkoi palautua pikkuhiljaa.

Aivan kaikesta Junna ei malttanut luopua aluksi – hän söi joskus tavallisen pizzan tai rakastamiaan voisarvia.

– Kävi kömmähdyksiä. Esimerkiksi olin syönyt gluteenia ennen improvisaatiokeikkaa. Menin niin toimintakyvyttömäksi, etten pystynyt nousemaan lavalle. Silloin aloin hahmottaa, mistä tässä on kyse.

Enää Junna ei kaipaa saada tietää, onko syynä nimenomaan keliakia.

– Tärkeintä on, että tiedän, mikä toimii. Minua on peloteltu, että testeihin mennäkseni pitäisi syödä hetken toisin. Joutuisin vuoteenomaksi.

”Eikö tosiaan ole muuta?”

Junnaa pyydettiin mukaan Nelosen esittämän Selviytyjät Suomi -realitysarjan edelliskauteen. Kahdeksas kausi nähtiin televisiossa viime syksynä.

Ohjelmassa 18 julkisuudesta tuttua henkilöä kilpaili erilaisissa tehtävissä Malesian viidakossa.

– Kun kysyttiin, innostuin heti. Olin katsonut ohjelmaa ja miettinyt, miten selviäisin siinä. Mietin myös heti, miten pystyisin olemaan siellä ruokavaliollani. Sain perheeltä luvan osallistua, Junna selvittää.

Jokaisena päivänä kullekin kilpailijalle oli tarjolla veden lisäksi desi vehnäjauhoja ja desi riisiä.
Vehnäjauho oli Junnalle mahdottomuus. Hän otti puheeksi ruokavalionsa seuraavassa puhelussa ja muistutti tuotantotiimiä asiasta useamman kerran.

– He eivät kokeneet sitä esteenä mukaan lähtemiselle.

Junna arvioi nyt, että oli hänen oma naiivi oletuksensa, että hänelle varattaisiin jotakin vehnän tilalle.

– Perillä huomasin heti, että eihän täällä ole muuta kuin riisiä. Menin vähän sokkiin. Kyselin, että eikö tosiaankaan ole mitään muuta?

Ensimmäisellä viikolla naiset ja miehet kisasivat vastakkain. Häviöitä kärsineillä naisilla ei ollut edes tulentekovälineitä.

Kun naisleiri keksi tehdä raakaruokaa vedestä, vehnäjauhosta, öljystä ja suolasta, Junna kaiversi kookospähkinää ja joi sen vettä. Yksi kisavoitto toi hedelmiä leiriin pariksi päiväksi.

– Ensimmäinen viikko oli tosi karu. En tiedä, ajateltiinko minusta, että ”kyllä se taittuu syömään vehnäjauhoa, kun ei ole vaihtoehtoja”. Jos olisin siihen sortunut, olisin joutunut lähtemään kotiin.

Riisiä myös huutokaupasta

Myöhemmin, kun tulta oli käytössä, Junna vaihtoi vehnäjauhonsa muilta saamaansa lisäriisiin.
Muut kilpailijat auttoivat, minkä pystyivät.

– Alina (Voronkova) voitti teehetken, jossa oli tarjolla tortilloja. Hän valitsi minut mukaan. Kyselin kovaan ääneen, että ”mitähän on minulle, kun olen gluteeniton kasvissyöjä?”

Syötävää järjestyi Junnallekin.

Kisan ruokahuutokaupassa Junna päätyi epäonnekseen huutamaan vain keitettyä riisiä.
Katsoja pohti, oliko se vain sattumaa. Oli, vastaa Junna.

– Se oli absurdia! Olin niin lähellä saada annoksen hyvää ruokaa, jonka olisin voinut syödä.

Myös Teemu Roivainen otti Junnan jakamaan voittonsa, joka oli paikallisen kalastajaperheen kotonaan tarjoama illallinen. Sieltä Junna lähti kylläisenä.

Junna myöntää, ettei tuotannon tekemä ruokapäätös tuntunut hänestä aivan reilulta.

– Siitä olen tyytyväinen, että ohjelmassa tuotiin esille, minkälaisilla antimilla siellä selviydyin.

Junna pitää mahdollisena, ettei tuotantotiimi täysin ymmärtänyt, miksi hän joutui noudattamaan niin tiukkaa ruokavaliota.

Suomeen saapui 37 kisapäivän jälkeen lähes 10 kiloa kevyempi kisaaja. Puoliso kauhisteli muodonmuutosta.

Osallistumistaan kisaan Junna ei kuitenkaan kadu. Hän ylsi kilpailun kakkoseksi ja hävisi voittaja Roivaiselle vain yhden tuomariäänen.

– Lähtisin uudestaankin, vaikka ruuan kanssa kävisi samoin, koska saamani oivallukset ovat isoja.

Junnan suurin oppi oli, että hän on fyysisesti osaava, kunhan vain uskaltaa yrittää.

”Kauppiaat, evästä hyllyyn!”

Mikä omassa gluteenittomassa arjessa on Tytti Junnalle hankalinta?

– Eväät, hän huokaisee.

Yrittäjän päivään saattaa mahtua jopa neljä eri työtä.

– Aina en haluaisi mennä ravintolaan. Ruokakauppojen gluteeniton eväsvalikoima on tosi vähäistä. Sitä välillä isosti harmittelen.

Junna mielisi napata hyllystä jonkin suolaisen paistotuotteen, kuten wräpin, riisipiirakan, jollakin muulla kuin kinkulla täytetyn leivän tai patongin. Valmissalaateissakin on hänelle niukasti vaihtoehtoja.

Toinen hankaluus liittyy tilaisuuksiin, joihin Junna saa kutsuja. Ellei tilaisuuden järjestäjä ole kysynyt etukäteen ruokavaliosta, tapahtumapaikalla Junna on pitänyt usein suun supussa. Hän pelkää järjestäjän kiusaantuvan, jos hänelle ei löydykään syötävää.

– Olen vasta äskettäin ruvennut kysymään rennon letkeästi, että ”eihän teillä sattunut olemaan mitään gluteenitonta?”

Yleensä on löytynyt, joskaan se ei ole ollut aina esillä. Junnasta olisi molemmin puolin mukavampaa, jos ruokavaliota kysytään ennakkoon.

– Silloin kiusallinen olo jää pois.

Artikkeli on julkaistu ensin Keliakialiiton Gluteeniton elämä -lehden numerossa 4/2024.

Lue lisää kiinnostavia henkilöhaastatteluja