Keliakia on Votkinin suvussa harmillisen tuttu 

Viime syksynä kuollut lihatukkuyrittäjä Veijo Votkin oli oman alansa legendoja, ”makkarakeisariksikin” tittelöity. Hän syntyi viisilapsisen perheen esikoisena vuonna 1948 entisessä Iisalmen maalaiskunnassa.

– Veijo ja minä sairastimme jo lapsena, ja Veijo joutui olemaan silloin vatsavaivojen takia sairaalassakin Kuopiossa. Minunkin vatsani oli kipeä ja muistan, että minua istutettiin paljon potalla, kertoo sisarussarjan toiseksi vanhin, nummelalainen Pirkko Takkavuori.

Sisaruksista Veijo sai keliakiadiagnoosin ensimmäisenä, tosin vasta vuonna 1997. Takkavuori sai keliakiadiagnoosin vuona 2003. Myös loput kolme sisarusta syövät vain gluteenitonta ruokaa. Takkavuoren tyttäreltä keliakia löytyi kolme kuukautta äidin jälkeen.

Lihatukku Veijo Votkin Oy:n toimitusjohtajan Asmo Votkinin keliakia löytyi parikymppisenä vuonna 2004. Verikokeen tulos oli selvä.

Vatsaoireet tällä Veijo Votkinin esikoisella olivat alkaneet kymmenvuotiaana.

– Lääkäri soitti, kun grillasimme asiakastilaisuudessa lastauslaiturilla. Sitten huomasin, että gluteeniton ruokavalio helpottaa oloa, helsinkiläinen Votkin kertoo.

Tämä on petollisen periytyvä sairaus.

Suvun kolmessa polvessa jo 12 henkilöä 27:stä on gluteenittomalla ruokavaliolla joko keliakian tai vahvojen oireiden takia. Kaikkia ei ole vielä testattu.

– Kertokaa suvullenne, että tämä on petollisen periytyvä sairaus. Niin saataisiin kiinni ne, joilla on ongelmia, mutta jotka eivät tiedä, mikä mättää, Takkavuori lähettää viestiä keliaakikoille.

Hän on varma, että sairaus oli jo omalla isällä ja mummollakin.

Asmo Votkinin vatsa menee sekaisin jo vehnätärkkelyksestä, ja vahinkosuupala voi tuntua viikkoja.

– Jos syön vierailulla niin sanottua gluteenitonta leipää, huomaan seuravana päivänä, jos siinä olikin vehnätärkkelystä. Yleensä sanon, että käyn itse hakemassa leipäpakettini, hän kertoo.

Vertaistuki paras tuki

Takkavuorella on kokemusta, kuinka vaikeaa lääkärien on joskus tunnistaa oireita. Häneltä on leikattu sappikivi ja sappirakko, todennäköisesti turhaan.

– Yksi pieni kivi löytyi. Se ei muuttanut oireita. Nuorempana, ennen lapsia, vatsakipukohtausta luultiin kohtutulehdukseksi.

Veijo Votkinin puoliso, Irja Votkin, arveli, että kyse voisi olla keliakiasta, mutta Takkavuori ei ollut päästä keliakiatesteihin. Hän koki, ettei lääkäri ottanut häntä vakavasti.

– Lääkäri totesi, että ”olet sen verran pyylevä, ettei sinulla voi olla keliakia”. Sanoin, että veljeni on lihava ja hänelläkin on keliakia! Ja keliakiani löytyi.

Myös tytär joutui kerran oireidensa vuoksi sairaalaan. Lääkäri totesi, että ”keliakiankin voisi tutkia, mutta jätetään se nyt tekemättä.” Jos olisi tutkittu, äidinkin keliakia olisi löydetty aiemmin.

Takkavuori toivoo, että keliakian hoidossa rummutettaisiin enemmän terveydenhuollon vastuuta neuvoa ja opastaa. Hän koki saavansa parhaan tuen toisilta keliaakikoilta vertaistukena.

– Me sairastuneet olemme keliakian ammattilaisia.

Takkavuori oli kiitollinen keliakiadiagnoosista, koska fysioterapeuttina oli saattanut joutua keskeyttämään asiakashoidon, jumpan tai luennon – juostakseen vessaan.

Juhlista pitävä suku

Votkinin sukua yhdistävät juhlat ja hyvä ruoka.

Kun Takkavuoren tytär oli saanut keliakiadiagnoosin, äiti otti ykköstehtäväkseen pitää tyttärestään huolta. Hän teki sen leipomalla gluteenitonta.

Himoleipuri leipoo gluteenitonta omilleen, mutta isojen juhlien, jopa 70–130 hengen, tarjoiluista suurimman osan vehnästä. Korona-aika toi oivalluksen, että jauhopölyltä voi suojautua maskilla.

Takkavuori leipoo täytekakkuja, kuivia kakkuja, pikkuleipiä, riisipiirakoita ja ”pyörösiä”, jotka ovat karjalaisia perinneherkkuja.

– Rakastan juhlia! Tykkäämme vieraista ja tykkäämme tarjota parasta, mitä osaamme, Takkavuori nauraa.

Hän lisää, että Veijo-veljen perheen juhlat ovat olleet herkkujen puolesta omaa luokkaansa.

– Niitä juhlia odotti aina kuin kuuta nousevaa, ja sai ottaa kaikkea, koska kaikki oli varmasti gluteenitonta.

Asmo Votkin on vastannut juhlien kalapuolesta.

– Meillä on yrityksessä useampi Paistinkääntäjien käädyt omaava keittiömestari, ja kun heitäkin on ollut mökillä vieraana, olen oppinut heiltä niksejä.

– En tiedä osaanko, mutta jotkut väittävät, että osaan tehdä savulohta, kuuluu vaatimaton arvio.

Hän vinkkaa lisäämään kaksi prosenttia sokeria suolaveteen, jossa lohifile maustuu yön yli. Lopputulos on mehevä, kun lohen sisälämpötila savustimessa nousee korkeintaan 50 asteeseen.

Lihaa ilman jauhoa

Veijo Votkin aloitti lihakaupan 44 vuotta sitten Helsingissä, ensin yhden miehen yrityksenä.

Tänään Lihatukku Veijo Votkin Oy valmistaa makkaroita, lihajalosteita ja valmisruokia työllistäen satakunta henkilöä. Sörnäisten tehtaanmyymälä avautui 22 vuotta sitten, ja kalaakin on myyty tovi.

Jo viisivuotiaana Asmo Votkin pyysi äidiltään valkoista työtakkia. Se ommeltiin.

– Töissä saattaa helposti vierähtää 10–14 tuntia. Päivässä saattaa tulla toista sataa puhelua. Kymmenen tuntia on lyhyt päivä, hän kuvailee.

Myös Irja-äiti ja veli Aki Votkin työskentelevät yrityksessä. Irja Votkin on hoitanut laskutuksen alusta asti.

– Vastaamme yrityksestä yhdessä Veijon poismenon jälkeen.

Kun isä Votkin laajensi yritystä perustamalla makkaratehtaan vuonna 1995, lähtökohta oli, että kaikki tuotteet ovat laktoosittomia ja gluteenittomia. Mielenkiintoista on, että Votkin ei tiennyt vielä silloin keliakiastaan.

Veijo Votkin oli sitä mieltä, että jauhot kuuluivat leipomoon, eivät lihanjalostamoon. Periaatteesta yritys on poikennut vain valmispastaruuissa, joskin yritys valmistaa erikseen myös gluteenitonta lihamakaronilaatikkoa.

– Veijolla oli näkemys, että ihmisillä erilaiset ruoka-aineisiin liittyvät ongelmat lisääntyvät, Asmo Votkin selvittää.

Ja oikeaan osui.