Yleistyykö keliakia edelleen Suomessa?

Suomessa keliakian esiintyvyys on maailmanlaajuisesti yksi korkeimmista ja sairaus tunnetaan verraten hyvin. Aikuisten keliakian diagnostiikka, hoito ja seuranta on hajautettu pääosin perusterveydenhuoltoon. Terveydenhuollon ammattilaiset tiedostavat sairauden riskiryhmät, ja diagnostiikkaan tarvittaessa vaadittavia ruoansulatuskanavan tähystyksiä on hyvin saatavilla.

Keliakian diagnostiikkaa ja hoitoa ohjaa suomalaisessa terveydenhuollossa Käypä hoito -suositus. Vuonna 2018 uudistettu keliakian Käypä hoito -suositus oli ilmestyessään mullistava. Se salli ensimmäisenä maailmassa keliakiadiagnoosin tekemisen lasten ohella myös osalla aikuisista ilman ohutsuolen koepaloja.

Tällä hetkellä tästä keliakian aikuisdiagnostiikan muutoksesta käydään laajaa kansainvälistä keskustelua, ja verinäytteestä mitattaviin vasta-aineisiin perustuvan, ei-kajoavan diagnostiikan rooli on selkeästi kasvamassa myös muissa maissa. Muutos perustuu laaja-alaiseen tutkimustietoon siitä, että riittävän korkeilla vasta-ainetasoilla kaikilla tutkittavilla on ohutsuolen limakalvovaurio, jolloin koepalan ottaminen on tarpeetonta, kun keliakiaa diagnosoidaan.

Suomessa keliakian esiintyvyys on kasvanut

Keliakiadiagnoosin saaneiden henkilöiden esiintyvyys Suomessa alkoi kasvaa etenkin vuoden 1997 jälkeen, jolloin julkaistiin ensimmäinen keliakian Käypä hoito -suositus. Samoihin aikoihin löydettiin herkkä ja tarkka kudostransglutaminaasivasta-aine, joka helpotti keliakiaepäilyn selvittelyä ja mahdollisti laajojen väestöpohjaisten seulontatutkimusten toteuttamisen. Kyseiset seulonnat ovat osoittaneet, että keliakia on paljon aiemmin luultua yleisempi.

Suomesta on saatavilla maailmanlaajuisesti arvioituna poikkeuksellisen edustavaa tietoa keliakian väestötason esiintyvyydestä. Näistä aineistoista julkaistujen tutkimusten perusteella keliakian todellinen esiintyvyys aikuisilla on kasvanut selvästi vuosien saatossa. Keliakian esiintyvyys oli aikuisilla vuonna 1980 noin prosentin, vuonna 2000 noin 2 prosenttia ja vuonna 2011 jo noin 2,4 prosenttia. Luvut perustuvat lääkärin vastaanotolla todettujen keliakiadiagnoosien ja vasta-ainepositiivisuuden yhteismäärään.

Maailmalla keliakian esiintyvyys 1,4 prosenttia

Vastaavia tutkimuksia keliakian todellisesta esiintyvyydestä edustavissa väestökohorteissa ja näin pitkältä ajanjaksolta ei ole saatavilla muualta. Epäsuoraa tukea suomalaisille löydöksille on kuitenkin raportoitu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keliakian vasta-ainepositiivisuus kasvoi armeijakohortissa 1950-luvun 0,2 prosentista 2000-luvun 0,8–0,9 prosenttiin. Luvut ovat todennäköisesti aliarvio, sillä kohortit sisälsivät pelkästään miehiä, joilla keliakia on tunnetusti naisia harvinaisempi.

Vastaavasti yhdysvaltalaisessa terveyskyselyssä, joka vastaa osin suomalaisia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyitä, keliakian esiintyvyys oli 0,6–0,8 prosenttia vuosina 2009–2014.

Kaiken kaikkiaan keliakian maailmanlaajuisen esiintyvyyden arvioidaan olevan noin 1,4 prosenttia vasta-ainemittausten perusteella ja 0,7 prosenttia tähystyskoepalojen perusteella. Suomen lisäksi korkeampia lukuja on kuitenkin havaittu muun muassa muissa Pohjoismaissa, kun taas joissakin maissa raportoitu esiintyvyys on ollut selvästi matalampi.

Keliakian esiintyvyys vaihtelee

Keliakian esiintyvyys vaikuttaa siis kasvaneen, mutta tässä on huomattavia maakohtaisia eroja. Nopea kasvu selittyy huonosti muutoksilla perimässä tai – ainakaan Suomessa – gluteenia sisältävien viljojen käytössä. Toisaalta Ruotsissa koettiin 1980- ja 1990-luvuilla pienten lasten jopa jonkinlainen keliakiaepidemia, jonka yhtenä syynä uskotaan olleen ravinnon gluteenimäärän lisääntyminen etenkin varhaislapsuudessa.

Myös alueelliseen vaihteluun voi vaikuttaa erot gluteenin käytössä, sillä runsaasti vehnää kuluttavan Pohjois-Intian keliakiaesiintyvyys on julkaistu olevan 1,4 prosenttia, kun vähäisen kulutuksen Etelä-Intian vastaava luku oli vain 0,1 prosenttia.

Lisäksi keliakian yleisyyden on todettu vaihtelevan myös leveysasteen ja syntymävuodenajan perusteella.

Mielenkiintoinen havainto on Venäjän Karjalan huomattavasti Suomea pienempi esiintyvyys, jonka taustalla on arveltu olevan erot esimerkiksi elinolosuhteissa ja yleisessä hygieniatasossa.

Kaiken kaikkiaan syyt keliakian esiintyvyyden ajallisiin muutoksiin ja maantieteellisiin eroihin ovat kuitenkin pääosin epäselviä.

Edelleen alidiagnosoitu sairaus

Keliakian esiintyvyys siis näyttää edelleen kasvavan, joskin ainakin Suomessa kovin nousuvauhti on hidastunut. Aiheesta tulisi saada lisätietoa myös muista maista.

Korkeat todelliset esiintyvyysluvut kertovat myös keliakian olevan edelleen huomattavan alidiagnosoitu. Tämä on huolestuttavaa, sillä tautiin liittyy hoitamattomana kasvanut riski erilaisille pitkäaikaiskomplikaatioille, jotka olisivat suurelta osin estettävissä tarkasti noudatetulla gluteenittomalla ruokavaliolla.

Suomessa on saavutettu paljon muun muassa Käypä hoito -suositusten ja diagnostiikan hajauttamisen avulla, mutta alidiagnostiikan merkittävä lisävähentäminen lienee mahdollista vain seulontojen avulla. Aiheeseen liittyy kuitenkin vielä monia avoimia kysymyksiä, joista tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä, kuten tunnistamattoman keliakian pitkäaikaisennuste, mahdollisen seulonnan aiheuttama pitkäaikaisennuste ja väestöseulonnan kustannusvaikuttavuus.

Samaan aikaan keliakian puhkeamiseen vaikuttavien tekijöiden tarkempi ymmärrys olisi tärkeää, sillä tämä saattaisi tarjota uusia mahdollisuuksia jopa sairauden ennaltaehkäisyyn.